Kissat ja hevonen jotka meillä ovat, ovat kaikki erityistapauksia.
  Mimosa on löytynyt pihalta hylättynä, ei ole antanut ihmisten koskea kunnes nyt meidän perheen, arka tyttö joka jää poikien leikkien alle, väritykseltään musta mutta harmaata korvassa jo. Mosse on Mimosan seuraksi hankittu herrasmies, joka ehti asua kahdeksan vuotta löytöeläintalossa, se kärsii vatsavaivoista, kestää vain muutamia lihalaatuja ja on arka, mutta antaa perheen silittää ja harjata, väriltään mustavalkea. Pojat, eli Hugo ja Laku ovat rasavillejä ja kiusaavat usein muita, rakastavat kuitenkin huomiota ja perheen vieressä köllöttelyä, mustavalkeita molemmat. Dina on joukon ainoa pirkäkarvainen, väritykseltään sekoitus ruskean sävyjä ja valkeaa, korvat paleltuneet ja siksi ne ovat pyöreäkärkiset, tuli sijaiskotiin pentujensa kanssa (Laku kuului niihin). Molemmat jäivät, Laku siksi että pelkäsi vieraita ja Dinasta ei vain raaskittu luopua, niin hieno persoona on. Muut kissat kunnioittavat kärttyistä mammaa, joka nauttii sylissä köllöttelystä.
  Hevonen on jouluna ollut meillä viisi vuotta. Iältään se on arvioitu olevan n. 13-vuotias, mutta varmuutta ei ole vaikka olisi jo 20, koska siitä ei ole olemassa sukutaulua ja tietyssä ikähaarukassa olevan hevosen ikä on vaikea arvioida hampaista. Väriltään Tupsu on punarautias. Luonteeltaan temperamenttinen, ilmaisee mielipiteensä asioista selvästi, laiska, rakastaa hyppäämistä ja ruokaa. Tällä hetkellä Tupsu on sairaslomalla, koska takajaloissa häikkää. Varmuutta jäykkyyden syystä ei ole, arvailuja vain. Ei ratsasteta tällä hetkellä.
***
Kerroinko jo että ihastuin kolmijalkaiseen koiraan? Ja toiseen joka ontuu. Näin kävi.

Sinun, peikko.