Viikonloppuna oli aamutalli, eli ylös seitsemältä, tallille kahdeksaksi, hevosille ruuat ja loimitus, heppojen tarhaan vieminen, tarhojen- ja karsinoidensiivous, vesien vaihto ja lopuksi lenkille Tupsun kanssa. Hiukan lenkkeilijät katsoivat kun juoksin metsässä vierelläni innosta pärskivä hevonen. Koiran kanssa juokseminen on NIIN out, nykyään lenkkeillään hevosen kanssa. Mutta Tupsuhan on koiran nimi.
Koko viikonlopun kruunasi Aikalisällä vierailu lauantaina (Kausalan seurakunnan nuorisotila). Oli aivan mahtava tunne palata Kausalaan piiitkästä aikaa, nähdä tuttuja ihmisiä, jutella turhanpäiväisiä ja nauraa vielä turhemmille räkäisesti. En voi edes selittää miksi se oli niin ihanaa, mutta sanon että kun olin ysillä niin Aikalisä oli mulle turvapaikka, jossa oli aina hyvä olla.
Äiti toi mummon lähettämät tuliaiset. Eli mummon tekemän seinäkellon, jossa on norsun kuva, karmeasti tuijottava valtava mustaa kissaa esittävä posliinipatsas, pitkä liivi ja käsipyyhkeitä. On ihanaa että tietää sukulaisten ajattelevan sua, mutta sen kissan silmät on karmeat, en tiiä mihin nurkkaan sen laitan ettei se tuijottais mua.
Rakkautta, peikkosi.
p.s Milloin me näämme seuraavan kerran?
Kommentit