Jutustelen hieman niistä pääsykokeista, koska ne oli aika mielenkiintoiset. Päsykokeet tulivat mieleeni Columbinesta.

Ensinnäkin kävin tutustumassa kouluun avoimissa ovissa ukkini kanssa just sinä päivänä kuin tuo tapahtui:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Paniikki+tyhjensi+ammattikoulun+Heinolassa/1135231849292
Oli mukava lukea seuraavana aamuna lehdestä että heti sen jälkeen kun olin poistunut koululta, tilanne oli ollut huipussaan :D

No ei siitä sen enempää.
Yhteishaussa hain ensisijaisesti Heinolaan sitä kaksoistutkintoa, koska pelkäsin ettei pisteet riitä muuten sinne. Mutta kävipä niin että pääsin Heinolaan pääsykokeisiin myös siihen peruskoulutukseen joka mulla oli toisena vaihtoehtona.

Pääsykokeet koostuivat yhdestä isosta piirrustustehtävästä, ryhmähaastattelusta, pienimuotoisesta matematiikan kokeesta ja etätehtävistä jotka olimme tehneet jo kotona.

Haastattelussa oli neljä ihmistä kerrallaan, ja meidän piti valita pöydältä jokin esine ja kertoa sitten miksi valitsimme sen. Itse otin siideritölkin ja sitten vastailin kysymyksiin olenko streittari, mitkä ovat ne kysymykset joilla on merkitystä, ja Antti kertoi kuinka kuuli radiosta että juuston valmistus saastuttaa enemmän kuin kanan kasvatus. No shit sherlock, maito tulee yleensä lehmästä joka saastuttaa eläimistä eniten :D
  Olin varma että pääsykokeet meni ihan perseelleen, ku tuntui etten ehtinyt ees viimeistellä sitä piirustusta kunnolla ennen kuin aika loppui.

Sinä päivänä kun pääsykoe tulosten piti saapua, kuulin että niin ei käy koska kone oli kaatunut. Siispä soittelin riparilta jossa olin isosena silloin kuumeisesti kavereille että mikä on opon numero, kun halusin tietysti tietää tulokset heti. Lopulta sain opon kiinni, ja kuulin että olin päässyt Heinolaan.
Se oli sellain IN YOUR FACE! tilanne, koska opo hoki koko yläasteen mulle että et mene amikseen, sinähän menet lukioon.  Kun sain puhelun lopetettua et voikkaan uskoa kuinka minä riemuitsin, juoksin, hypin, kiljuin ja nauroin niin että koko leiri kuuli iloni. Minut tullaan muistamaan varmasti siitä vielä vuosia sen jälkeenkin vaikka sen seurakunnan piirin olenkin jättänyt taakseni.

Rauhaa ja rakkautta sopivassa suhteessa, peikkosi.